Pahkahome

Pahkahome alentaa sekä sadon määrää, että öljypitoisuutta. Sadon sekaan joutuvat pahkahomeen pahkat heikentävät lisäksi sadon käyttöarvoa.

Pahkahomeen ensioireet ilmaantuvat kasvustoon yleensä 3–4 viikkoa kukinnan jälkeen. Versojen haarakohdissa ja lehtihangoissa näkyy ensin harmaanvihreitä, vetisiä laikkuja. Ne muuttuvat kuivuessaan ruskeiksi, varren yläosa kuivuu ja siementen kehitys pysähtyy. Varret haurastuvat ja katkeavat herkästi, jolloin siemenet varisevat maahan. Tauti esiintyy etenkin lakoutuneessa ja tiheässä kasvustossa usein pesäkkeinä, joissa kasvit vähitellen mätänevät kokonaan.  Kosteissa oloissa sairaiden kasvien pinnalla kasvaa valkoista pumpulimaista hometta. Varren pinnalle tai sisään muodostuu tummanruskeita tai mustia rihmastopahkoja, joiden läpimitta vaihtelee muutamasta millistä jopa pariin senttiin.

Kuva: Asko Hannukkala 

Alkavia pahkahomelaikkuja rypsin versoissa ja pahkahomepesäkkeitä pellossa. Kuva: Asko Hannukkala

Pahkahomeen torjunta

Hyvä viljelykierto ehkäisee pahkahomeen tartuntavaaraa viljelylohkolta. Tauti voi kuitenkin levitä edellisvuosien rypsilohkoilta ainakin saman peltoaukean sisällä. Alueilla, joilla viljellään paljon pahkahomeen muita isäntäkasveja öljykasvien ohella, tartuntalähteinä on aina lähietäisyydellä. Pahkahomeen muut isäntäkasvit on huomioitava myös viljelykierron suunnittelussa. Varteenotettavimmat pahkahomeriskiä lisäävät kasvit ovat peruna, herne ja miltei kaikki avomaan vihannekset.

Pahkahomeen torjuntaan on nykyisin käytettävissä toistakymmentä eri kauppavalmistetta, joista monet ovat samaa tehoainetta sisältäviä rinnakkaistuotteita. Eri valmisteiden tehossa pahkahomeeseen ei ole merkittäviä eroja. Torjunta-aineresistenssin estämiseksi kannattaa suosia kahden vaikutustavaltaan erilaisen tehoaineen seoksia ja käyttää eri vuosina vaikutustavaltaan erilaisia tehoaineita. Torjunta-ainevalikoimasta löytyy tehoaineita vaikutustavaltaan kolmesta eri ryhmästä: QoI-fungisidit (”strobiluriinit”), DMI-fungisidit ja dikarboksimidit.  

Taulukko 1.  Tautien torjuntaan rypsillä ja rapsilla käytettävissä olevat kasvinsuojeluaineet kasvukaudella 2017 Taulukon lähde: ProAgria Keskusten Liitto, Peltokasvien kasvinsuojelu 2017 julkaisu. HUOM! klikkaamalla taulukkoa saat sen näkyviin suurempana! 

1) Syksyllä myös kuivamätää vastaan 4−8-lehtiasteella. Oriuksen käyttömäärä 0,875 l. Valmisteilla myös kasvunsäädevaikutusta.
2) Enintään kaksi käsittelyä kasvukaudessa, maksimi 1,56 l/ha.
3) Kevätöljykasveilla tulee jättää 20 metrin suojaetäisuus vesistöihin, syysrapseilla 10 m.
4) Pohjavesialueilla maksimi käyttömäärä 0,5 l/ha.
5) Valmiste on poistumassa.
R = Kohteeseen on hyväksytty myös rinnakkaistuontivalmiste. 

Kaikkien aineiden tehon määrää ruiskutuksen oikea ajoitus. Torjunta-aineilla pyritään ensisijaisesti tekemään kukkien terälehdet myrkyllisiksi pahkahomeelle ennen kuin ne ovat varisseet kasvuston alaosiin. Paras teho saadaan, jos ruiskutus pystytään tekemään täyden kukinnan alkuvaiheessa. Torjuntatulos on yleensä ollut huono, jos ruiskutus tehdään vasta kukinnan loppuvaiheessa. Aivan kukinnan alussa tehty ruiskutus ei myöskään tuota hyvää tulosta.

Pahkahomeriskiä ja ruiskutuksen tarpeellisuutta voidaan ennakoida rypsin kukintaa edeltävien sateiden perusteella.

Torjunta on yleensä kannattavaa jos:

• Viljelmällä tai lähilohkoilla on esiintynyt pahkahometta (HUOM! myös muut pahkahomeen isäntäkasvit)
• Öljykasvien kukintaa edeltävän 3 viikon jaksolla on satanut tasaisin välein yhteensä yli 30 mm (maan pintakerros on pysynyt tasaisen kosteana)
• Kasvusto on kukinnan alkaessa rehevää, altista lakoutumiselle ja sato-odotus on normaali tai hyvä

Pahkahomeen kotelomaljojen löytyminen pellolta, jossa on aiemmin esiintynyt tautia, on varma merkki suuresta tautiriskistä. Käytännössä niiden etsiminen on työlästä ja havaitseminen vaikeaa.

Pahkahomeen elinkierto

Maahan varisseet pahkat säilyvät tartutuskykyisinä 3–5 vuotta.  Seuraavina vuosina osa pahkoista itää ja muodostaa torvimaisen itiöemän, kotelomaljan. Kotelomaljoja muodostuu vain, jos maa pysyy tasaisen kosteana yhtäjaksoisesti 2–3 viikkoa. Kotelomaljan yläpinnalla muodostuu runsaasti itiöitä, jotka taudinaiheuttaja laukaisee ilmaan, kun sää on sopivan kuiva ja tuulinen itiöiden leviämiselle. Itiöt voivat levitä ilmavirtausten mukana useiden kilometrien päähän ja tartunta yleensä onkin peräisin muualta kuin viljelyvuoden öljykasvilohkolta.

Kuva: Asko Hannukkala

Pahkahomeen itiöt tartuttavat lehtiin ja varsien haarakohtiin varisseita kukkien terälehtiä, joista tauti leviää kasvien varsiin. Tästä syystä kemiallinen torjunta perustuu terälehtien puhdistamiseen pahkahometartunnasta. 

Öljykasveihin päätyneet pahkahomeen itiöt itävät usein yöllä, kun ilman suhteellinen kosteus nousee lähes 100 prosenttiin. Itiöstä kasvava rihmasto ei pysty tunkeutumaan kasvien ehjän pintasolukon läpi, vaan se kasvaa ensin kasvin pintaan tarttuneeseen kasviainekseen, kuten varisseisiin kukkien terälehtiin. Terälehdistä pahkahomeen aiheuttaja saa tarpeeksi energiaa tuottaakseen kasvin pintasolukkoja liuottavia entsyymeitä. Kasveissa pahkahome ei tuota tautia levittäviä itiöitä, mutta lakoutuneessa kasvustossa nopeakasvuinen sienirihmasto leviää tehokkaasti kasvista toiseen.