Suomi on oikealla tiellä kohti yhä suurempaa kotimaista kasvivalkuaistuotantoa.  Rehun valmistajat ovat ilmaisseet tavoitteensa kotimaisen valkuaisraaka-aineen lisäämisestä ja ulkomaisen raaka-aineen korvaamisesta kotimaisilla tuotteilla.

Raaka-aineen tuotantoa tarvitaan lisää

Jotta kotimaista kasvivalkuaistuotantoa ja sen käyttöä teollisuudessa saataisiin lisättyä, tarvitaan suurempia määriä kotimaista raaka-ainetta. Alkutuottajien näkökulmasta palkokasvit eivät vielä ole tarpeeksi kilpailukykyisiä muihin viljoihin nähden, johtuen heikosta viljelyvarmuudesta ja satotasoista. Uusien kasvien ottaminen mukaan viljelykiertoon koetaan haasteelliseksi puutteellisten viljelytyövälineiden sekä tiedon ja taidon takia.

Koko ketjun kehittäminen alkutuotannosta teollisuuteen on kaikkien ketjun toimijoiden etu

Alkutuotannon kehittäminen tukee sekä elintarvike- että rehuteollisuutta, vaikka kyseisillä teollisuuden aloilla on osin erilaisia laatukriteerejä raaka-aineen suhteen. Tutkimus ja jalostus ovat avainasemassa alkutuotannon pullonkaulojen ratkaisumalleja etsittäessä. Suomen ingredienttiteollisuus on yhä kapasiteetiltaan vajavaista, jotta pystyttäisiin siirtymään täysin suomalaiseen tuotantoketjuun. Teollisuuden investointeja ja tutkimusta tulisi tukea yhä vahvemmin, jotta Suomen kasvivalkuaistuotantoa saataisiin lisättyä. Tarvitaan ratkaisuja alkutuotteiden prosessointiin elintarvikkeiden ainesosiksi. Koko ketjun kehittäminen alkutuotannosta teollisuuteen on kaikkien ketjun toimijoiden etu.

Työkaluja tarvitaan satovarmuuden parantamiseksi

Kotimaisen täydennysvalkuaisen omavaraisuus aste on hieman yli 20 %. Sen tulisi kasvaa lähivuosien aikana vähintään huomattavasti nostamalla öljykasvien, palkokasvien ja muiden kasviproteiinien tuotannossa käytettävien kasvien satotasoja. Palkokasvien tuotannon kaksinkertaistaminen Suomen nykyiseen tasoon nähden on realistinen tavoite. Tämä onnistuu vain tarjoamalla viljelijöille toimivia työkaluja kasvinsuojeluun ja varmoja satoisia lajikkeita. Nyt on aika hyödyntää myös proteiinibuumin luoma kansainvälinen kysyntä.

Viljelykierrossa palkokasvit laskevat tautipainetta sekä sitovat maahan typpeä luonnollisesti jättäen sitä käytettäväksi myös seuraaville viljelykasveille. Palkokasvit, öljykasvit ja muut kukkivat peltokasvit tarjoavat pölyttäjille ravintoa sekä tuovat vaihtelua maalaismaisemaan, lisäten maatalousympäristön monimuotoisuutta. Näin ollen kyseisten kasvien ottaminen mukaan viljelykiertoon toisi hyötyä viljelijän ja teollisuuden lisäksi myös maatalousympäristölle. Nurmen osalta pitäisi siirtyä nurmen tavoitteelliseen viljelyyn kehittämällä nurmikasveja ja niiden viljelytekniikoita.

Valkuaiskasvimarkkinoille pitäisi saada enemmän laajuutta ja vakautta, jotta tuotantomääriä saataisiin nostettua. Kysynnän ja tarjonnan tulisi kohdata entistä paremmin ja sopimustuotantoa lisätä. Tulevaisuudessa tulisi alkutuotantoa tukea aluksi erilaisilla tuotantoon sidotuilla tuilla, mihin on nyt mahdollisuuksia uuden CAP- kauden ratkaisuilla. Maatalouspolitiikan keinoilla saamme muutettua viljelykulttuuria ja vakiinnutettua proteiinikasvit Suomalaisessa viljelyssä.

 Alkutuotannon ja teollisuuden lisäksi myös vähittäiskaupan pitäisi ottaa vahva ote kotimaisen valkuaistuotannon ja kotimaisten alkuperää olevien tuotteiden kysynnän kasvattamisessa. Markkinoinnilla on suuri merkitys kuluttajien ostopäätöksissä ja kaupalla on tässä suuri rooli.

VYR on koonnut alan toimijoita yhteen vuoden 2019 aikana ja kartoittanut ongelmakohtia. Vuodesta 2020 lähtien toimijat etsivät konkreettisia keinoja, joita voidaan lyhyellä aikavälillä tehdä, kotimaisen kasviperäisen valkuaistuotannon kasvattamiseksi.

Lisätietoja:

• Hanna Helkkula VYR ry, 0408266726
• Max Schulman MTK, VYR ry:n puheenjohtaja
• Emilia Nordlund VTT, VYR ry:n proteiinityöryhmän puheenjohtaja