UUTISIA VILJAKETJUSTA

Haastavan syksyn tulos: puimatta jäi 10 % viljelyalasta

Katariina Mattila (katariina.mattila a vyr.fi), 8.11.2017

Vilja-alan yhteistyöryhmä kartoitti puimatta jäävää aluetta Jälkipuinti-kyselyn muodossa. Koko maan tasolla puimatta jää yhteensä noin 10 % vilja-, öljy- ja valkuaiskasvikasvustoista, maan itäosissa jopa 30 prosenttia. Kulunut kausi oli haastava niin taloudellisesti kuin henkisesti.

Jälkipuinti 2017 -kyselyyn saatiin niin tila- kuin aluekohtaisia vastauksia. Kaikkiaan vastauksia tuli reilut 320, kiitos kaikille vastanneille! Alueellisia arvioita verrattiin tilakohtaisiin vastauksiin.

Alueellinen vaihtelu suurta

Kyselyyn tulleiden vastausten perusteella noin 10 prosenttia Suomen vilja-, öljy- ja valkuaiskasvialasta jää puimatta. Alueellinen vaihtelu oli tänä vuonna erityisen suurta. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla lähes koko sato saatiin talteen. Sen sijaan pohjoisemmilla viljelyalueilla satoa jäi peltoon, maan itäosissa jopa 30 prosenttia. Myös tilakohtainen vaihtelu on valtavaa – joillakin tiloilla koko sato jäi puimatta tai vuosi oli muutoin tilakohtainen katastrofi. Toisilla tiloilla saatiin sen sijaan kokonaisuudessaan hyvä sato.

Eniten peltoon jäi kevätvehnää, kauraa ja ohraa. Myös öljykasveja, erityisesti rapsia, sekä härkäpapua jäi korjaamatta huomattavia aloja. Merkittävimpinä syinä puimatta jäävään alaan olivat tähkäidäntä ja muu laadun heikkeneminen, puintipäivien vähyys ja kasvustojen kosteus sekä valmistumisen viivästyminen. Eri puolilla maata on peltojen kantavuusongelmat rajoittivat puinteja.

Koko maan tasolla saatiin määrältään kohtuullinen sato. Paikoitellen saadut, keskimääräistä korkeammat sadot kompensoivat menetyksiä.  Sadon laatu puolestaan vaihteleva ja heikkeni sadonkorjuun edetessä. Sakoluku on tänä vuonna rajoittava tekijä vehnässä. Rukiissa puolestaan on paljon torajyviä. Toksiinit kohosivat kaurasadossa syksyn myötä.

Taloudellista tulosta painavat menetetyn sadon lisäksi myös muun muassa vähintään tuplaantuneet kuivatuskustannukset sekä laatutappiot. Korkeiden puintikosteuksien seurauksena myös kuivatuskapasiteetti oli rajoittava tekijä. Kulunut kasvukausi oli viljelijöille rankka myös henkisesti. Puinnit venyivät pitkään ja valmiustilassa piti olla jatkuvasti.

Jälkipuinti 2017, ks. tarkempi kuva

Jälkipuinti 2017 Kartta puituna 2017

Tilakohtaisia katastrofeja ja onnistumisia

Varsinais-Suomessa valtaosa sadosta saatiin talteen. Määrän suhteen puitiin jopa keskimääräistä parempia satoja. Vehnien sakoluvut ovat leipävehnän kriittisin tekijä, muuten laadut ovat tähän mennessä analysoiduissa näytteissä olleet pääpiirteittäin kelvollisia. Toisaalta kyselyyn raportoitiin myös heikoista laaduista. Lokakuun lopulla korjatun viljan laatu onkin huonompi, mutta kelvannee rehuksi. Hehtolitranpaino ja valkuainen ovat olleet keskimääräisiä, lisälannoitus antoi monilla tiloilla sato- ja laatuvastetta. Rapseissa oli jonkin verran ituja.  Aivan Turun lähialueilla oli tänä kesänä jopa kuivuutta toisin kuin muualla maassa.

Maakunnan sisällä esiintyy myös syyskylvöjen suhteen suurta alueellista vaihtelua. Ruista ja syysvehnää saatiin alueittain kylvöön jopa viime vuotiseen tapaan, osassa maakuntaa vain murto-osa. Syysöljykasveja kylvettiin viime vuotta vähemmän.

Myös Uudellamaalla suurin osa sadosta saatiin pois pellolta ja sato oli määrällisesti hyvä. Hehtolitranpainot ovat olleet korkeita ja valkuainen alhainen syysvehnissä, mutta tyydyttävä kevätvehnissä. Sakoluku sen sijaan vaihtelee: täyttää leipäviljan vaatimukset pääsääntöisesti, paitsi myöhään puiduissa. Aikaisemmat lajikkeet hyvälaatuisia, myöhäisemmät eivät ehtineet valmistua ennen sateita.

Syysviljaa kylvettiin arviolta vain neljännes viime vuosien määrästä, josta valtaosa on ruista. Syysvehnän kylvö venyi myöhään. Syysöljykasveja kylvettiin suunniteltua vähemmän.

Satakunnassa puinteja rajoitti aluksi valmistuminen ja lopuksi säätila ja peltojen kantavuus. Sato tuli määrällisesti melko hyvin. Valkuaiset ovat olleet suhteellisen hyviä, mutta vehnien sakoluvut laskivat nopeasti. Syysviljojen ja syysöljykasvien kylvömäärä jäi melko pieneksi.

Kanta-Hämeessä sato oli määrällisesti hyvä tai keskinkertainen. Vehnän sakoluku on pudonnut sateissa ja toksiinien määrät varsinkin kaurassa ovat koholla. Laatu on keskimääräinen, hyviä ja huonoja eriä löytyy. Puinnit lopetettiin, kun pellot olivat märkiä ja lumi tuli kasvustojen päälle. Myös härkäpapu iti tänä syksynä. Syyskylvöt jäivät vähäisiksi.

Päijät-Hämeessä näytti vielä elokuussa tulevan huippusato, mutta vaikea syksy pudotti niin sadon määrää kuin laatua. Määrällisesti saatiin keskiverto sato, laadullisesti huono. Ruissato on laadultaan normaali. Vehnissä vain aikaisissa lajikkeissa sakoluku kunnossa, hehtolitranpaino laski korjuun viivästyessä. Mallasohra pärjäsi ehkä parhaiten. Syyskylvöjä tehtiin jonkin verran, mutta murto-osa viime vuodesta. Rukiin kylvöt pienenivät noin viidennekseen viime vuodesta.

Pirkanmaalla sadon määrän suhteen esiintyy huomattavaa vaihtelua: osa sai vain puolet normaalista, osa keskiarvoa paremman sadon. Valmistumisen viivästyminen, tähkäidäntä ja pellon kantavuusongelmat aiheuttivat harmaita hiuksia ja jättivät satoa peltoon. Sato keskimääräinen, mutta laatu kovin vaihteleva. Syyskylvöala jäi kovin pieneksi.

Kymenlaaksossa saatiin tyydyttäviä ja hyviäkin satoja, mutta tappiot tasaavat kokonaisuuden normaaliksi. Alueella oli laadun suhteen monenlaista harmia, kuten torajyvät rukiissa, DON vehnällä ja kauralla, heikot sakoluvut. Viimeisten puintien osalta myös vehnän hehtolitranpaino oli alhainen. Syyskylvöjä saatiin tehtyä vain 10–25% aiotusta alasta eli vain yksittäisiä lohkoja.

Toukoaika oli Kymenlaaksossa kohtuullisen hyvä ja satonäkymät vielä alkusyksystä lupaavat. Puintijakso oli kuitenkin äärimmäisen haasteellinen ja korjuu- sekä kuivatuskustannukset kipusivat vähintäänkin tuplalukemiin. ”Normaaleja” puintipäiviä ei ollut montaa, muuten puitiin sateiden välissä. Sadon hidas valmistuminen vaikeutti valmistautumista seuraavaan kasvukauteen.

Etelä-Karjalassa sadon määrä jäi myöhäisissä puinneissa itämisen takia paikoin 20-30 % pienemmäksi. Sato oli puidun alan osalta määrällisesti hyvä tai keskikertainen.  Aivan kauden alussa puidut olivat vielä hyvälaatuisia, syyskuun loppupuoliskolla alkoi itäminen herkissä lajikkeissa kaikilla viljoilla ja laatu putosi nopeasti. Tähkäidäntä olikin suurin syy puimatta jääneeseen alaan puintipäivien vähyyden lisäksi. Myös peltojen kantavuusongelmat aiheuttivat harmia. Puimatta jäänyt ala on vain osa kokonaistilannetta. Ainakin yhtä iso osa vahinkoa syntyi siitä, että laatuviljaa siirtyi rehuksi ja osa puiduista on puitu siivoamalla parhaat paikat pois. Kuivauskustannukset ovat vähintään kaksinkertaiset.

Syyskylvöjä saatiin tehtyä melko vähän, ne mitkä oli jo suunniteltu kylvettäväksi esim. nurmen jälkeen onnistuivat.

Etelä-Pohjanmaalla saatiin määrältään hyvä tai tyydyttävä sato siltä osin, kun saatiin korjattua. Suurena ongelmana oli hankalat korjuuolosuhteet ja kosteuden vuoksi pidentyneet, erittäin suuret kuivauskustannukset. Puintien alussa laatu oli hyvä, mutta heikkeni myös Etelä-Pohjanmaalla. Valkuainen oli yleisesti kohtuullisen hyvä, sakolukua ei monestakaan erästä löytynyt ja hehtolitranpaino laski nopeasti mitä myöhemmälle puintiaika eteni. Syyskylvöjä saatiin tehtyä vain vähän. Kokonaisuudessaan puhutaan varmaankin sadoista hehtaareista ruista sekä vehnää. Monilla rukiin siemenet jäivät kylvämättä.  

Pohjanmaalla esiintyy laadun suhteen huomattavaa vaihtelua: kaura on painavaa, ohra kevyttä. Sato oli normaali tai vähän keskimääräistä pienempi niiltä osin, mitä saatiin puitua. Syynä puimatta jääneeseen alaan oli viljoilla lakoontuminen ja tähkäidäntä, härkäpavulla valmistumisen viivästyminen. Kasvukauden haasteet alkoivat jo syyskasvien poikkeuksellisen huonosta talvehtimisesta. Rukiissa on enemmän torajyvää kuin koskaan ennen.

Pohjois-Pohjanmaalla huonot korjuuolosuhteet leikkasivat huippusadon. Ne jotka ehtivät puida, saivat sen. Sato oli kokonaisuudessaan tavanomainen tai kohtalainen, myös huippulaatua korjattiin. Toksiiniarvot kohosivat korjuun edetessä. Syysviljoja ei juurikaan saatu kylvettyä.

Etelä-Savossa sato oli määrällisesti keskinkertainen laadun suhteen keskinkertainen tai heikompi. Myös hyviä satoja saatiin joillakin tiloilla.  Erilaisten kasvuaikojen omaavien lajien ja lajikkeiden viljely pelasti kasvukauden joillakin tiloilla. Panostukset menivät kuitenkin paljolti hukkaan. Satoa jäikin puimatta valmistumisen viivästymisen, puintikelien puutteen, tähkäidännän ja pellon kantavuusongelmien takia. Ruista jotkut saivat hieman kylvöön.

Keski-Suomessa vehnä, ohra ja ruis itivät tähkiin. Pellot eivät märkyyden takia kantaneet. Puintikosteudet olivat koko ajan yli 30 %. Myös kuivauskapasiteetti rajoitti puinteja. Sato valmistui, mutta liian myöhässä.  Puitu sato on keskinkertainen, paikoin välttävä, paikoin hyvä. Lähes koko sato oli rehulaatua ja erityisesti sakoluvut surkeita. Rypsitkin itivät lituun. Syyskylvöala on vuosituhannen alhaisin, viime vuodesta arviolta vain viidennes.

Pohjois-Savossa kasvukauden ongelmat alkoivat jo keväällä. Kevät oli kylmä ja kuiva, joten kylvöt orastuivat epätasaisesti ja myöhään. Sato valmistui myöhään. Lämpösumma jäi kauas normaalista ja sademäärä taas ylitti normaalin. Satovahinkojen määrä voi yksittäisillä tiloilla nousta hyvin suureksi, kymmeniin tuhansiin euroihin. Sato määrältään keskinkertainen, laatu puolestaan heikko ja kepeitä jyviä on paljon. Syyskylvöjä tehtiin hyvin vähän.

Pohjois-Karjalassa joillakin tiloilla koko sato jäi peltoon. Puidun sadon määrä oli kuitenkin kohtuullinen. Laatu on pääpiirteittäin tyydyttävällä tasolla, mutta osissa maakuntaa saatiin erittäin heikkolaatuista satoa. Siemenlaatua ei tänä vuonna tullut juurikaan.

  • Lähde: VYR jälkipuinti 2017