UUTISIA VILJAKETJUSTA

Viljelijän vieraskynä vol. 2: Syksyn työpaja

Katariina Mattila (katariina.mattila a vyr.fi), 7.12.2016

Viljatilalla tulojen muodostumiseen on suuri merkitys sillä, millaisen hinnan sadostaan saa myyntihetkellä. Oikea myyntihinta ja oikea myyntihetki tiedetään kuitenkin vasta jälkikäteen. Hintariskiä viljelijä voi kuitenkin pienentää sopimusviljelyn työkaluilla, joita työryhmän tapaamisessa käsiteltiinkin varsin kattavasti.

"Saman tuen siitä saa"

“Saman tuen siitä saa” - Lause jonka kuulee valitettavan usein, silloin kun viljatilalla pohditaan sadon tuottamista ja markkinoimista, ja onhan se osittain tottakin. Tuki on lähes sama riippumatta siitä mitä viljatila pellollaan tuottaa. Tuki on sama, mutta tulot ei. Viljatilalla tulojen muodostumiseen on suuri merkitys sillä, millaisen hinnan sadostaan saa myyntihetkellä. Oikea myyntihinta ja oikea myyntihetki tiedetään kuitenkin vasta jälkikäteen. Hintariskiä viljelijä voi kuitenkin pienentää sopimusviljelyn työkaluilla, joita työryhmän tapaamisessa käsiteltiinkin varsin kattavasti.

Työryhmän tapaaminen 11.10.2016

Tovi on vierähtänyt 11.10.2016 työryhmän tapaamisesta, mutta tässä on ollut aikaa hieman sisäistää päivän aikana käsiteltyjä aiheita ja vaikutuksia viljatilan arkeen. Kannattavuuskirjanpitoa ja sen tuloksia käsiteltiin aamupäivä ja siinä itselle tuli huomio siitä, että oman kannattavuuden tunteminen ja sen vertailu muihin tiloihin saattaa olla eräs työkalu paremman taloudellisen tuloksen saamiseen. Välillä tilanpito tuntuu painottuvan pelkästään viljelyyn ja pellon työskentelyyn ja siinä saattaa tulla sokeaksi monelle ongelmalla tai “haasteelle” oman tilan taloudessa. Kun oman tilan kannattavuuden näkee “paperilla” avattuna tunnusluvuiksi, on helpompi lähteä kehittämään toimintaa taloudellisempaan suuntaa. Luke onkin tehnyt erinomaista työtä tällä saralla ja tuottanut viljelijälle erinomaisia työkaluja oman kannattavuuden tutkimiseen. Kiitokset heille siitä.

Iltapäivällä keskustelu siirtyi markkinointiin ja sen eri työkaluihin. Viljelijällä on käytössään useita eri sopimusmalleja, joiden avulla voi sadon menekin ja hinnan varmistaa jo hyvissä ajoin. Näitä sopimusmalleja kuitenkin valitettavan vähän tulee itsekään hyödynnettyä käytännössä. Onneksi muutoksen tuulet puhaltavat tässä asiassa ja osa teollisuuden toimijoista kannustavat viljelijöitä sopimusviljelyyn erilaisilla tavoilla.

Työryhmän tapaamisessa oli mukana myös viljaa ostavan teollisuuden avainhenkilöitä ja oli mukava kuulla myös heidän näkemyksensä sopimusviljelyn eduista ja vaatimuksista. Toki molempien osapuolien etu on se, että markkinoilla on oikeanlaista viljaa ja oikea määrä.    

Palava pensas

Päivän aikana nostettiin eräs asia esille, jossa tunsin piston sydämessäni; viljatilan tuotantokustannusten tunteminen. Asia tuntuu aluksi monestakin viljelijästä merkityksettömältä ja monen asenne onkin varmasti, että “kaikki se sinne menee mitä tuleekin”, ehkä itsekin tulee joskus sorruttua siihen ajatteluun. Päivän aikana asiaa ei ehditty valtavasti käsitellä, mutta itselle jäi olo, että asiaa täytyy paneutua oikein tosissaan. On turha puhua teollisuuden maksamasta viljan hinnasta, ennen kuin tuntee oman tilansa kulurakenteen riittävällä tarkkuudella ja tästä tärkeimpänä nimenomaan paljonko tilalla maksaa yhden viljatonnin tuottaminen. Monesti asia sekoitetaan hehtaarikohtaiseen tuottoon, mutta asia tarkentuu vasta riittävästi siinä kun kustannusten jakajaksi saadaan tuotettu tonni. 

Ehkä lopuksi voisi todeta, että viljatilan työt eivät ole ainoastaan kevät- ja syyssesonki, vaan tuottavimmat työt sijoittuvat sesonkien ulkopuolelle ja vaativat työkaluiksi kaikkein halvimmat tilan koneet, nimittäin laskukoneen ja tietokoneen. 

Tekstin takana

Niko Ranta

Ranta2

Kirjoittaja on kauhajokelainen viljantuottaja, jonka tavoitteena on saada paras hinta tuotteelle. 

Jutussa VYR:n viljelijätyöryhmän jäsen kertoo omia ajatuksiaan ja näkemyksiään työryhmän syksyn työpajasta.