UUTISIA VILJAKETJUSTA

Viljelijän vieraskynä, osa 2/3

Katri Popov (katri.popov a vyr.fi), 19.4.2016

Viljelijätyöryhmä kokoontui pääsiäisen jälkeen viljaketjun muiden toimijoiden kanssa yhteiseen työpajaan. Viljelijän vieraskynä on juttusarja, jossa viljelijät kertovat omin sanoin työpajan herättämistä ajatuksista.

Kannattavuutta ja konekauppaa tarkanmarkan Mikon tyyliin  

Kevät etenee, lumet sulavat ja pellot kuivuvat. Moni on jo varmasti hyvissä ajoin tehnyt tämän vuoden viljelysuunnitelmat, mutta varmasti vielä voi pohtia voisiko jotain tehdä toisin?

Kasvinviljelytilojen kannattavuus on lähes kaikilla mittareilla mitattuna katastrofaalinen. Syyt siihen ovat varmasti moninaiset, mutta tuotantopanosten sekä tuotteiden paradoksaalista hintakehitystä voidaan pitää niistä ehkä merkityksellisimpänä. Nykyisillä hintasuhteilla maasta pitäisi saada irti huomattavasti enemmän, jotta päästäisiin edes siedettävään tulokseen.

Keskimääräinen satotasojen kehitys ei Suomessa EU-aikana ole ollut lähellekään sitä mitä esimerkiksi uusien lajikkeiden potentiaali olisi mahdollistanut. Ehkäpä viljelijöiden panostus niin peltomaan kasvukuntoon kuin itse viljelytoimenpiteisiinkin on lehmän hännän lailla laskenut kannattavuuden mukana.  

Ainakin aion jatkossa enenevissä määrin pitää huolta erittäin monipuolisesta viljelykierrosta

No kylvetäänkö keväällä sitä samaa rehuohraa, jota jo isänisäkin kylvi aikoinaan? Voisiko viljelysuunnitelmaan vielä vähän paneutua ja miettiä, millä kannattavuutta voisi oikeasti edes piirun verran hilata ylöspäin? Omalla tilallani olen tälle vuodelle tehnyt ehkä radikaalejakin ratkaisuja. Vilja-ala pienenee merkittävästi härkäpavun, kuituhampun, auringonkukan sekä retikan vaikutuksesta. Pari lohkoa jää viljelemättä peruskunnostuksen vuoksi. Ohran viljelyyn keskittyvät tänä vuonna vain naapurit.

Itse en voi koko maan mittakaavassa vaikuttaa esimerkiksi viljataseeseen, mutta voin näyttää esimerkkiä siitä, miten pelto-alaa voi edes yrittää hyödyntää jotenkin muutoin. Se kannattavatko nämä toimet tilatasolla jää nähtäväksi, mutta ainakin aion jatkossa enenevissä määrin pitää huolta erittäin monipuolisesta viljelykierrosta.   

Palkkaahan me työstämme vaadimme, joten siihen kuluerään ei kellään saa olla nokan koputtamista

On totta, että kasvinviljelyn yksikkökustannuksia tarkasteltaessa tuotannon muuttuvat kulut ovat Luken tietojen mukaan vain noin 30 prosenttia. Suurin kuluerä kirjanpitotilojen mukaan on ollut pääoman korkovaade. Sen jälkeen suurimpina kuluina tulevat palkkavaatimus, ja vielä ennen esimerkiksi lannoituskustannuksia ja muita muuttuvia kuluja, tulevat konekustannukset.

Pääoman korkovaatimus voi herättää kysymyksiä? Miksi sen on oltava niin iso? Näin matalan koron aikaan on tämä vaatimus varmasti syytä kyseenalaistaakin, vaikka se lasketaan jokaisen tilan kohdalla erikseen ottaen huomioon muun muassa riskit. No palkkaahan me työstämme vaadimme, joten siihen kuluerään ei kellään saa olla nokan koputtamista. Entäpä sitten konekustannukset?  

Konekustannusten pienentäminen on siis yksi keino piirun verran parantaa kannattavuutta, mutta toisaalta kehittyvän tilan on pidettävä koneet nykyaikaisena

Maatalouskoneiden ja -laitteiden hinnat ovat lähteneet huimaan nousuun 2000-luvulla. Tähän on varmasti paljon syitä kuten palkkojen, materiaalien ja vaatimusten nousu. Joissakin tapauksissa nousut ovat kuitenkin kohtuuttomia, varsinkin kun otamme huomioon maataloustuotteiden paikallaan polkevan hintatason.

Aina puhuttaessa näistä hintojen nousuista haluan ottaa esimerkiksi viljasiilon hinnan. Tilalle investoitiin 2000-luvun alussa uusi noin 1300 hehtolitran pyöreä viljasiilo, hinta oli tuolloin noin 5000 markkaa. Täysin vastaava investointi tehtiin vuonna 2012, jolloin ankaran kilpailutuksen jälkeen hinta olisi ollut noin 7000 euroa! Yli-Uotilan tila päätyi purkamaan naapuripaikkakunnalta vanhan siilon ja säästi yli puolet kustannuksissa. Tällaista eroa ei selitetä teräksen hinnan nousulla tai palkkakustannuksilla. Väkisin mieleen tulee eräs tamperelaisen koomikkoryhmän sketsi apinan koijauksesta.

Konekustannusten pienentäminen on siis yksi keino piirun verran parantaa kannattavuutta, mutta toisaalta kehittyvän tilan on pidettävä koneet nykyaikaisena. Varmasti koneiden uudistamistahti on kuitenkin joillakin tiloilla turhankin tiheä. Esimerkiksi viljanviljelytilan traktoriin ei montaakaan sataa tuntia yleensä tule vuodessa, joten kiertoaikaa on ehkä järkevä pitää aika pitkänä. Omalla tilalla se on noin 20 vuotta, jos katsotaan historiaa taaksepäin. Todennäköisesti seuraavaksi, kun suurempia koneinvestointeja harkitsen, niin otan erittäin tarkkaan syyniin myös muiden EUvostovaltojen konetarjonnan, sillä joillakin tuotteilla hintahyödyt ovat roimat.

Muistakaa miettiä seuraavat siirtonne, tehkää suunnitelmat niin viljelyyn kuin sadon myyntiinkin

Muistakaa investoida laitteisiin, jotka oikeasti maksavat itsensä takaisin vaikkapa satotasoa nostamalla tai kulueriä pienentämällä (biouunit ym.) Toki omasta työergonomiasta ja mukavuudestakin on pidettävä huolta, aika ei nyt vain ole oikea luksukseen.

Muistakaa miettiä seuraavat siirtonne, tehkää suunnitelmat niin viljelyyn kuin sadon myyntiinkin. Miettikää mitä voisi tehdä toisin. Miettikää, miten viljataseeseen saataisiin muutos.

Ensi syksynä ehkä saadaan uusia vilja-alan toimijoita, joiden kautta viljakauppaakin saadaan ehkä hieman enemmän viljelijäystävällisemmäksi. Hyvää kasvukauden alkua kaikille maajusseille ja -jussittarille! 

Tekstin takana

Mikko Uotila

Uotila Mikko

Kirjoittaja on pirkanmaalainen tarkasta taloudestaan tunnettu viljelijä, joka harjoittaa yritystoimintaa myös peltolohkojen ulkopuolella.   

Viljelijän vieraskynä on juttusarja

Juttusarjassa viljelijät kertovat omia ajatuksiaan ja näkemyksiään työryhmän ensimmäisestä työpajasta. Työpajaan osallistuivat viljelijätyöryhmäläisten lisäksi myös sektorin muut toimijat. Päivän aikana käytiin läpi viljatilojen kannattavuutta, viljamarkkinoiden toimintaa ja kartoitettiin uusia mahdollisuuksia viljaketjun kehittämiseksi.

VYR:n viljelijätyöryhmään kuuluu noin tusinan verran viljelijöitä eri puolelta Suomea. He ovat kiinnostuneita kehittämään tilansa kannattavuutta, omaa osaamistaan ja koko viljaketjua yhdessä muiden sektorin toimijoiden kanssa. Työryhmä perustettiin maaliskuussa 2016 ja se on luonteva osa VYR:n toimintaa, joka tähtää koko viljaketjun toimintaedellytysten kehittämiseen.

Viljelijätyöryhmä pyrkii erityisesti löytämään uusia tapoja ja keinoja viljaketjun kehittämiseksi nyt ja tulevaisuudessa. Samalla työryhmäläiset saavat lisätietoa oman tilansa kannattavuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Työtä tehdään yhdessä VYR:n muun jäsenistön kanssa, joka koostuu viljaketjun toimijoista aina panossektorista jatkojalostajiin saakka.

Viljelijätyöryhmä tuo arvokkaan lisän VYR:n toimintaan ja mahdollistaa entistä paremmin viljelijöiden näkemysten, kehitysehdotusten ja uusien ajatuksien huomioimisen. Työryhmän lisäksi VYR:ssä on myös neljä muuta työryhmäkokoonpanoa (viljamarkkina-, luomu-, turvallisuus- ja viljelynkehittämistyöryhmät), jotka koostuvat VYR:n jäsenistön asiantuntijoista.

Viljelijätyöryhmässä tavoitellaan avoimen keskustelun avulla oman viljelytoiminnan kehittämistä ja työryhmän jäsenet jakavat myös julkisuudessa omia kokemuksiaan sekä hyväksi havaitsemiaan toimintatapoja. Viljelijätyöryhmän toimintaa kannattaa seurata VYR:n kotisivuilla Uutisia-palstan kautta. www.vyr.fi