Esimerkki vehnän hintanoteerauksista Hampurissa

Saksan markkinahintoja julkaistaan Hampurissa sijaitsevan "pörssin" toimesta. Hintoja kerätään vehnälle, ohralle, kauralle ja maissille sekä rapsille ja ne ovat joko spot- tai termiinihintoja. Osa noteerauksista ilmoitetaan päivittäin ja osa viikkohintoina. Hinnat ilmoitetaan vapaasti Hampuriin toimitettuna tai vapaasti laivaan lastattuna Itämeren satamissa, jolloin eräkoko on vähintään 3000 tonnia. Hampurissa julkaistavat hintanoteeraukset eivät perustu Pariisin NYSE Euronext:in tai Chicagon CME:n tapaiseen pörssikauppaan, vaan ne ovat viljakauppiaiden ja -meklareiden ilmoittamia näkemyksiä markkinahinnoista.

Vehnän ohella rapsin hintanoteeraus kuvaa varsin luotettavasti markkinahintatasoa, koska rapsin hintaan vaikuttavalla markkina-alueella on useita alan toimijoita. Sen sijaan toimijoiden lukumäärä rukiin, kauran ja ohran markkinoilla Saksassa on usein varsin vähäinen ja Hampurissa noteerattaviin hintoihin vaikuttaa paljon yksittäisen markkinatoimijan oma tilanne.

Erityisesti silloin, kun markkinat ovat hiljaiset voivat toteutuneet kaupankäyntihinnat vaihdella selvästi Hampurin noteerauksista. Lisäksi esimerkiksi Hampurin ja Rostockin satamien noteerauksista osa kohdistuu isoihin laivauksiin (50 000 tonnia) ja hintaero ison ja pienen vientilaivan välillä voi ajoittain olla suuri.

Kun tarkastellaan Suomen markkinahintoja, NYSE Euronext:in pörssihintoja sekä Hampurin noteeraushintoja tulee tiedostaa, että niillä on eri muodostumisperusteet. Lisäksi hintojen välinen basis vaihtelee eri aikoina paljonkin riippuen tarjonnasta, kysynnästä ja viljan laadusta

Esimerkki hintanoteerauksista saksalaiselle myllyvehnälle. Lähde: www.agrarberatung-hessen.de/markt/pflanze1/010403.html 

Vehnän hintanoteeraus Saksassa
Hintanoteerauksen termit

Saksalaisella vehnällä on vakiintuneet vientimarkkinat ja -maine. Vehnä on jaettu laatuluokkiin lajikkeiden ominaisuuksien perusteella:

  • Rehuvehnälajikkeet, joilla on heikot leivontaominaisuudet
  • B-vehnälajikkeet (esim. Tulsa), joilla on keskinkertaiset leivontaominaisuudet ja valkuainen min. 12 %, sakoluku min. 230
  • A-vehnälajikkeet (esim. Amaretto, Olivin), joilla on hyvät leivontaominaisuudet ja valkuainen min. 13 %, sakoluku min 250
  • E-vehnälajikkeet (esim. KWS Scirocco, Aktuer), joilla on erittäin hyvät leivontaominaisuudet ja valkuainen min. 14 %, sakoluku min. 275

Saksassa vehnälajikkeita on viljelyssä useita kymmeniä. Esimerkeiksi saksalaisvehnistä yllä olevaan luokitteluun on haettu Suomessakin tunnettuja lajikkeita. Eri vehnälajikkeiden leivontaominaisuudet vaihtelevat viljelypaikasta ja satovuodesta riippuen, joten lajikekohtainen luokittelu ei aina anna oikeaa kuvaa kauppaerän todellisesta leivontalaadusta.

Hampurin noteeraushinnoissa ohralla tarkoitetaan rehuohraa, jonka hehtolitrapaino on 62-64 kg/hl. Teollisuuskauran eli rehukauran hehtolitrapaino on 53-55 kg/hl ja skandinaavisen kauran 58 kg/hl. Maissinoteeraus koskee rehumaissia.