Viljapörssit hintojen suojausvälineenä

Maailman viljamarkkinat ovat mm. tasaisesti kasvavan kysynnän ja voimakkaiden sääilmiöiden johdosta muuttuneet yhä herkemmäksi tarjonnan vaihtelulle. Kun EU on samanaikaisesti vähentänyt viljamarkkinoiden hallinnollista säätelyä, ovat maailmanmarkkinoiden hintavaihtelut heijastuneet suoraan myös EU:n viljamarkkinoihin. Markkinoiden vapautumisen myötä kaupankäynti erityisesti Pariisin, mutta myös Lontoon hyödykepörsseissä on viimeisen viiden vuoden aikana lisääntynyt merkittävästi ja vahvistanut myös pörssin roolia viljan ja öljykasvien hintasuojauksissa.

Maailman johtava maataloustuotteita noteeraava hyödykepörssi on Chicagossa toimiva CME (www.cmegroup.com), joka aloitti viljafutuurikaupan jo 1800-luvun puolivälissä. Pohjois-Amerikan markkinoilla pörssihintoja käytetään yleisesti viljakauppasopimusten perustana. Pörsseissä tapahtuva hintariskeiltä suojautuminen futuureilla ja optioilla on siellä olennainen osa viljaketjun normaalia toimintaa.

Euroopassa noteerattavien maataloushyödykkeiden valikoima ja käyttö on vuosien saatossa lisääntynyt. Pariisissa toimivan NYSE Euronext:in (entiseltä nimeltään Matif) myllyvehnän ja rapsin futuurikaupankäynti on jo riittävän laajaa, että se antaa luotettavaa hinnanmääritystä suojaustoimintaan. Pariisissa noteerataan myös hinta mallasohralle ja Lontoossa (LIFFE) rehuvehnälle, mutta niiden kaupankäynti on vielä pienimuotoista.

Viljapörssin toimintaperiaatteet

Viljapörsseissä käydään kaikille osapuolille avoimesti ja läpinäkyvästi kauppaa mm. standardimuotoisilla futuuri- tai optiosopimuksilla, joita meklareiden välityksellä voi ostaa ja myydä. Tällainen johdannaiskauppa koskee velvollisuutta (futuuri) tai oikeutta (optio) tehdä kauppaa jollakin kohde-etuudella (esim. vilja tai rapsi) myöhempänä ajankohtana.

Pörssikauppa ja kaupankäynti viljalla fyysisillä eli reaalimarkkinoilla ovat kytköksissä toisiinsa ainakin siinä tapauksessa, että johdannaiskaupan tekijänä on viljelijä, viljakauppias, mylly tai vastaava vilja-alan ammattilainen. Tällöin pörssissä tehtävän kaupan tarkoituksena on suojautuminen markkinariskeiltä eli reaalimarkkinoiden epäedullisilta hintaheilahteluilta.

Valtaosa viljapörssien kaupankäynnistä perustuu kuitenkin erityyppisten rahastojen ja toimijoiden tekemiin spekulatiivisiin sijoituksiin ja niiden tuotto-odotuksiin, jolloin kiinnostuksen kohteena ei ole varsinaisesti käydä fyysistä kauppaa sopimuksen kohteena olevalla viljalla. Ilman tällaisia riskinottajia (spekulantteja) reaalimarkkinoilla toimivat vilja-alan ammattilaiset voisivat tehdä johdannaiskauppaa ainoastaan keskenään. Tällainen pienempi pörssitoimijoiden määrä hidastaisi ja vaikeuttaisi kaupankäyntiä ja se voisi omalta osaltaan lisätä hintavaihtelua markkinoilla, kun hintainformaatio olisi vajavaista ja epäsäännöllistä. Spekulatiivinen kauppa tuo pörssiin sellaisen tehtyjen kauppojen riittävän lukumäärän (likviditeetin), että pörssiä voidaan pitää luotettavana hintojen määrittäjänä. Kun pörssi on likvidi, löytyy myytävälle sopimukselle aina ostaja ja päinvastoin.

Jokaisella pörssillä on omat toimintasääntönsä. Pienin kauppaerä eli yksi sopimus vastaa yleensä noin yhtä tai kahta rekallista viljaa. Esimerkiksi NYSE Euronext:in yhden myllyvehnä- ja rapsisopimuksen koko on 50 tonnia (sopimusehtoja tarkemmin liitteessä 3).