Tieto tilan tuotantokustannuksista viljakauppapäätösten perustaksi

Viljelyn suunnittelun ja myyntistrategian laadintaan kuuluvat päätökset siitä, mitä kannattaa viljellä sekä milloin, millaisissa erissä ja millä hinnalla kannattaa myydä. Tärkeä apukeino tässä on viljelyn tuotantokustannusten laskenta. Kustannuslaskelman avulla voidaan löytää suurimmat kustannuserät ja tekijät, jotka vaikuttavat eniten tulokseen.  Se myös auttaa hahmottamaan mihin on järkevää panostaa ja mihin kustannussäästöt kannattaa kohdistaa. Tuotannon kilpailukykyisyys edellyttää tilan tuotantokustannusten hallintaa. Mikäli näin ei ole, on epärealistista odottaa, että markkinoilta aina saisi sadolle hinnan, joka kattaa tuotantokustannukset.

Kun kustannukset ovat tiedossa, voidaan aloittaa viljan myyntitapojen ja -ajankohtien suunnittelu. Tuotantokustannus muodostaa lähtökohdan sadon hintavaatimukselle ja helpottaa päätöksentekoa viljan tai öljykasvien myyntiajankohdasta, kun vaihtelevia hintaennusteita verrataan omiin vaatimustasoihin. Viljan hinnan kiinnittämisessä, myymällä satoa etukäteen, ei tavoitteena ole parhaan mahdollisen hinnan saaminen koko sadolle, vaan sellainen hintataso, joka tyydyttää viljelijää ja jolla lähtökohtaisesti saadaan katettua kustannukset ja toiminnalle asetettu tavoite. Markkinatilanteen vaihteluista johtuen tätä ei aina ole mahdollista saavuttaa.

Valittavaan myyntitapaan vaikuttaa oma tilan riskinsietokyky ja oma suhtautuminen riskiin ylipäätään.Viljan hinnan kiinnittämisessä keskeinen ajatus on, että näillä erityyppisillä sopimuksilla halutaan vähentää hintariskiä, joka liittyy nopeisiin hintamuutoksiin. Jos 100 % viljasta on hinnoittelematta (myymättä), niin viljelijä kantaa 100 %:sesti hinnanvaihteluihin liittyvät riskit. Kysymys onkin lähinnä siitä, kuinka paljon riskiä on valmis ottamaan; kuinka suurella osalla tulevaa satoa on valmis spekuloimaan ja kuinka suuren osan haluaa suojata hinnanvaihteluilta.

On tärkeämpää minimoida riskit kuin maksimoida voitot

Sitaatti: Handbook of futures and options, CBOT (vapaasti käännettynä)

Markkinointivuoden paras hintataso tiedetään vasta jälkikäteen. Kukaan ei osaa varmaksi sanoa, mikä markkinahinta on muutaman viikon tai kuukauden kuluttua. Tällöin jo tieto, että tietyllä hintatasolla saa kustannuksensa katettua, auttaa päättämään, milloin on hyvä aloittaa myynnit.

Kustannukset on tärkeää määrittää tilakohtaisesti

Vähimmäisvaatimuksena myyntihinnalle on viljan tai öljykasvien tuotannon muuttuvien kustannusten, kuten lannoitus- ja kasvinsuojelukulujen, sekä työkustannusten kattaminen. Jos viljelyn kustannuksina huomioidaan vain muuttuvat kulut, vastaa se noin neljännestä viljelyn todellisista kokonaiskuluista. Kustannuksissa tulee siksi huomioida myös korvaus tuotantoon sidotulle pääomalle, jotta kannattavan viljelyn edellytykset säilyvät jatkossakin. Kun kasville kohdennetuista kokonaistuotantokustannuksista vähennetään sen saamat tuet, saadaan selville nettotuotantokustannus. Tätä erotusta, kun se on jaettu satomäärällä, voidaan samalla pitää hintatavoitteena (€/tonni) kasvin myynneissä.

Viljojen kokonaistuotantokustannus vaihtelee voimakkaasti eri tilojen välillä. ProAgrian laskelmien mukaan vaihtelu voi olla 220–375 euroa tonnilta. Näin ollen on tärkeää, että jokainen selvittää oman tilansa tuotantokustannukset.

Eri kustannuserien suuruus

Kuva 1. Viljan tuotantokustannus koostuu muuttuvista kuluista, työkustannuksista, kiinteistä kustannuksista (kone-, rakennus- ja yleiskustannukset) sekä pellon pääomakustannuksesta. Muuttuvat kustannukset vastaavat viljoilla noin neljännestä (26 %) kokonaiskustannuksista. Kiinteät kustannukset ovat kolmanneksen ja yhdessä pellon kustannuksen kanssa yli puolet kokonaiskustannuksista. Lähde: ProAgria Lohkotietopankki

Suuria eroja yksikkökohtaisissa kustannuksissa selittävät erityisesti saavutettu sadon määrä ja konekustannukset. Kun kustannuksia jakamaan saadaan mahdollisimman suuri sato, pienenevät yksikkökohtaiset kustannukset (€/tn) merkittävästi. Tämä edellyttää, että tuotantopanosten käyttö on lohkon tuottokyvyn mukainen ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun ja odotettuun satoon.

Tuotantoon sidotut pääomat, erityisesti koneiden aiheuttamat kustannukset, ovat suurin yksittäinen kustannuserä ja ne vastaavat noin neljännestä viljojen kokonaiskustannuksista pellon kustannusten ohella. Tälle tuotantoon kiinnitetylle pääomalle olisi saatava käyttökelpoinen korko. Siksi koneiden ja pellon korko-, poisto- ja ylläpitokustannukset ovat mukana viljan tuotantokustannuslaskelmissa. Tuotantokustannuslaskelmissa käytetty korkoprosentti omalle pääomalle on viisi prosenttia.