Sopimusviljely

Sopimusviljelyllä tarkoitetaan viljelijän ja viljan ostajan (kauppa, teollisuus, välittäjä jne.) välillä jo ennen kasvukautta tai viimeistään ennen sadonkorjuuta tehtävää sopimusta. Viljelysopimuksissa sovitaan siitä, että viljelijä tuottaa ostajalle tietyn määrän viljaa/öljykasveja ennalta tiedossa olevien ehtojen puitteissa. Viljeltävä kasvi voidaan sopia lajikkeen tarkkuudella ja sen viljelytoimenpiteisiin voidaan antaa tarkempaa ohjeistusta esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden käytöstä.

Sopimusviljelyä voidaan parhaimmillaan pitää kumppanuussuhteena, jossa osapuolet kehittävät toimintaansa molempia hyödyttävään suuntaan. Sopimusviljely on tärkeä toimintamuoto koko sektorille viljelijästä sadon loppukäyttäjään saakka. Sen avulla voidaan ohjata tuotantoa kotimaisen kysynnän tai vientimahdollisuuksien mukaan ja parantaa näin koko vilja- ja öljykasviketjun kilpailukykyä.

Viljelijälle sopimusviljely antaa varmuuden siitä, että hän tuottaa markkinoilla haluttua kasvilajia ja -lajiketta, sekä siitä että sadolla on tiedossa ostaja. Sopimusviljely tarjoaa apukeinoja määrä-, hinta- ja laaturiskien hallintaan. Samalla se auttaa tilan viljelyn suunnittelussa, kun pyritään kannattavaan tuotantoon.

Ostajille ja teollisuudelle sopimusviljely antaa ennakkotietoa sopimustuottajien kasvivalikoimasta ja helpottaa tulevan sadon määrän ja laadun arviointia. Tietoja käytetään hyväksi esimerkiksi tuotannon suunnittelussa ja yritysten riskinhallinnassa. Se helpottaa myös myynnin, varastoinnin ja kuljetusten suunnittelua ja toteutusta pitkin markkinointivuotta.

Sopimusviljelyllä voidaan varmistaa tuotannon jäljitettävyys ja parantaa tiedonkulkua viljaketjussa. Jäljitettävyys voidaan todentaa aina lopputuotteeseen saakka. Näin voidaan tarvittaessa saada tietoa tuotteen raaka-aineiden alkuperästä, tuotantotavasta ja turvallisuudesta. Sopimusviljely parantaa suomalaisen elintarvikeketjun toimintaa kansainvälisessä kilpailussa.

Mikäli sopimuksessa sovitaan vain tuotettavasta määrästä, käytetään sopimuksesta usein termiä avohintainen viljelysopimus. Jos sopimuksessa sovitaan myös hinnasta, käytetään termiä kiinteähintainen viljelysopimus.

Hyvä viljelysopimus

Avohintainen viljelysopimus

Avohintainen viljelysopimus on sopimusviljelyn yleisin muoto ja siitä käytettävä termi vaihtelee hieman ostajasta riippuen. Tällainen sopimus on aiesopimus, jossa kirjataan ylös osapuolten aikomus ja pyrkimys tehdä kauppaa sopimuksessa mainituista määristä, myöhemmin sovittavin hinnoin.

Sopimuserän kaupasta sovitaan erikseen myöhemmin kauppasopimuksella. Sopimuksen alaisen vilja- tai öljykasvierän hinta voi olla avoin enintään siihen saakka, kun toimitus tapahtuu.

Koska sopimuksenalaisen myyntierän hintaa ei alun perin ole sovittu, on avohintaisessa viljelysopimuksessa hintariski hintojen laskiessa viljelijällä ja hintojen noustessa ostajalla. Avohintaisten viljelysopimusten hinta määräytyy yleensä sopimusyrityksen hintanoteerausten mukaan. Jos kauppahinnasta ei päästä sopimukseen, voidaan avohintainen viljelysopimus yleensä purkaa yhteisesti niin sopimalla.

Kiinteähintainen viljelysopimus

Kiinteähintainen viljelysopimus eroaa avohintaisesta viljelysopimuksesta siten, että siinä sovitaan kyseiselle myyntierälle kiinteä perushinta ja siihen mahdollisesti tehtävät laatukorjaukset tai muu hinnanmääräytymisperuste, jolloin kyseessä on kauppasopimus. Sopimus on molempia osapuolia sitova ja se sisältää toimitusvelvollisuuden.

Kiinteähintaisessa viljelysopimuksessa voidaan sopia täsmällisestä toimitusmäärästä tai toimitettavalle määrälle voidaan sopia ylä- ja alarajat (esim. sopimusmäärä +/-10 %). Kiinteähintainen viljelysopimus pienentää viljelijän hintaan liittyvää riskiä. Hintamuutoksia on kuitenkin mahdoton ennustaa ja tavoitehinta sadolle tulisi asettaa omien tuotantokustannusten perusteella.

Hinnoittelutapoja