Tarjonta ja kysyntä

Keskeinen viljan ja öljykasvien markkinahintaan vaikuttava tekijä niin kansainvälisesti kuin Suomessa on kulloinenkin tarjonta- ja kysyntätilanne eli miten markkinointivuoden tuotannolla ja edelliseltä markkinointivuodelta siirtyneillä varastoilla kyetään vastaamaan kulutukseen ennen seuraavan sadon tuloa markkinoille. Markkinoilla seurataan tarkasti vuoden loppuvaraston suhdetta vuosittaiseen kulutukseen (stock use ratio). Mikäli tämä suhdeluku laskee liian alhaiseksi, kohdistuu markkinoilla hintoihin usein nousupainetta. Suhdeluvun kasvaessa on hintakehitys sitä vastoin usein laskeva.

Tarjontaan vaikuttavat vuosittaiset viljelyalat, satoarviot, varastotilanne, kasvukauden sääolosuhteet ja sadon laatu. Sadon epäonnistuminen tai onnistuminen ennustettua paremmin tärkeillä viljan tuotantoalueilla vaikuttaa markkinahintojen kehitykseen. Kansainvälisillä markkinoilla erityinen merkitys on tärkeimpien vientimaiden tuotantomäärillä. Kahdeksan suurinta viljan viejää ovat Yhdysvallat, EU, Venäjä, Kanada, Ukraina, Australia, Argentiina ja Kazakstan. Suurimpia nettotuojia ovat puolestaan Japani, Egypti, Meksiko, Etelä-Korea, Saudi-Arabia, Algeria, Marokko ja Nigeria.

Viljojen suurimmat tuottajat

Kuva 2. Vehnän ja rehuviljojen suurimmat tuottajat ja tuotanto satokausilla 2011/12–2013/14.

Vehnän merkitys kansainvälisessä viljakaupassa on suuri ja vehnän markkinakehitys vaikuttaa myös muiden viljojen hintakehitykseen. Toinen kansainvälisillä markkinoilla yleisesti seurattu viljalaji on maissi. Soija on puolestaan tärkein öljykasvi, jolla tehdään myös eniten kauppaa. Rehuntuotannossa eri viljalajien hintasuhteet vaikuttavat kysyntään.

EU viljelykasvien tuotanto

Kuva 3. Viljojen ja öljykasvien tuotanto maailmalla satokaudella 2013/14. Suurimmat viljakasvit ovat maissi, vehnä ja riisi ja öljykasveista eniten tuotetaan soijaa.

Suomen tuotanto edustaa ainoastaan paria promillea koko maailman viljantuotannosta, joten sen vaikutus maailmanmarkkinahintoihin on olematon. Suomen hintatasoon vaikuttavat näin ollen vahvasti kansainvälinen viljamarkkina, etenkin EU:n ja etenkin Itämeren alueen hintakehitys sekä se, miten hyvin tuotanto ja kulutus ovat Suomessa tasapainossa.

vehnän ja rehuviljojen tuotanto EU

Kuva 4. Eu:n suurimmat viljan tuottajavaltiot ja viljan tuotanto satokausilla 2011/12-2013/14.

Viljamarkkinoiden häiriöttömän toiminnan kannalta olisi tärkeää, että tarjonta ja kysyntä olisivat mahdollisimman hyvin tasapainossa sekä se, että tiedot eri viljalajien määristä ja laatuvaatimuksista kulkisivat tehokkaasti viljaketjun sisällä. Esimerkiksi vuonna 2009 ohraa tuotettiin Suomessa reilusti yli oman tarpeen ilman, että vienti kannattavaan hintaan oli mahdollista. Tilanne johti hintojen voimakkaaseen laskuun.

Kysynnän määrään ja sen vaihteluun vaikuttavat maatilojen ja teollisuuden viljan käyttö, se milloin ostot tapahtuvat, kuinka suuria ne ovat sekä mihin ne suuntautuvat. Kansainvälisillä markkinoilla viljan tuonti on painottunut tiettyihin valtioihin ja niiden ostotoiminnalla on suuri merkitys markkinatilanteeseen. Suomi on osa EU:n sisämarkkinaa. EU on suuri vaikuttaja globaaleilla viljamarkkinoilla.

Suomessa tarjonta on yleensä suurinta puintikaudella, vuodenvaihteen jälkeen ja jälleen ennen kevätkylvöjä. Mitä lähempänä tuotanto ja kulutus ovat toisiaan, sitä tärkeämpää olisi tasainen tarjonta vuoden ympäri.