Tuotannon kannattavuus

Rypsin ja rapsin tuotannon taloudellinen tulos on ollut tasaisempaa ja vuosittaiset vaihtelut pienempiä kuin kevätviljoilla (Kuva 1). Tämä on johtunut pääosin öljykasvien viljoja vakaammasta hintakehityksestä. Tuotannon kannattavuuteen on vaikuttanut hinnan lisäksi myös saavutettu satotaso ja viljelyn kustannukset.

Tämän hetken hinta- ja kustannussuhteilla öljykasveilla vaadittava sadon määrä kannattavaan tulokseen on noin 1 700 – 1 850 kiloa hehtaarilta, kun se viljoilla on 5 – 6 000 kiloa hehtaarilta. Öljykasvien ja viljojen välinen hintasuhde kannustaa tällä hetkellä öljykasvien viljelyyn.

Rypsin ja rapsin sekä kevätviljojen taloudellinen tulos

Kuva 1. Kevätrypsin ja -rapsin viljelyn taloudellinen tulos on ollut viimeisen viiden vuoden aikana tasaisempaa kuin kevätviljoilla. Lähde: ProAgria Lohkotietopankki 2016, viljelyn kehittämisryhmien tulokset noin 800–2500 ha:lta ja 200–300 tilalta vuosittain. Kate A saadaan, kun viljelyn satotuotoista ja tuista vähennetään pois muuttuvat kustannukset, kuten kylvösiemen-, lannoitus- ja kasvinsuojelukulut.

Vuosien 2011-2015 aikana kevätrypsin hehtaarisato on ollut ProAgrian Lohkotietopankin talouslaskelmien mukaan keskimäärin 1 450 kiloa ja kevätrapsin 1 730 kiloa. Viljelyssä onnistuminen vaihtelee kuitenkin paljon tilojen välillä. Taloudelliselta tulokseltaan paras neljännes on Lohkotietopankin mukaan yltänyt kevätrypsillä 1 760 kilon ja kevätrapsilla 2 200 kilon hehtaarisatoihin.

Parhaiden satojen taustalla, erityisesti kevätrypsillä ovat olleet lohkon hyvä pH sekä kasvinsuojeluun, varsinkin pahkahomeen torjuntaan panostaminen. Lannoitus ei ole selittänyt satotulosta yhtä selvästi.

Kevätrypsin ja -rapsin viljelyn muuttuvat kustannukset olivat vuonna 2015 noin 30-50 euroa hehtaarilta kevätvehnän ja mallasohran kustannuksia pienemmät, ja 15-30 euroa hehtaarilta rehuviljojen kustannuksia isommat (Kuva 2). Kustannuksista muut muuttuvat kustannuserät, joita ovat muun muassa kuivauskulut, olivat kevätviljoja pienemmät, ja vastaavasti kasvinsuojelukustannus kevätviljoja suurempi.

Muuttuvat kustannukset e per ha

Kuva 2. Kevätrypsin ja -rapsin viljelyn kustannukset olivat vuonna 2015 noin 30-50 euroa hehtaarilta pienemmät verrattuna kevätvehnään ja mallasohraan ja 15-30 euroa rehuviljoja isommat. Muut muuttuvat kustannuserät, joita ovat muun muassa kuivauskulut, olivat kevätviljoja pienemmät, ja vastaavasti kasvinsuojelukustannus kevätviljoja suurempi. Lähde: ProAgria Lohkotietopankki 2016.

Kannattavuudeltaan paras neljännes on usein tuottanut myös parhaan sadon, mikä näkyy suurempina muuttuvina kustannuksina. Tämä osoittaa, että tuotantopanosten käyttö on toteutettu hyvää sadontuottoa ajatellen. Paras neljännes on lisäksi pystynyt pitämään kurissa erityisesti konekustannukset. Mikäli konekalusto on mitoitettu oikein tuotantoon nähden ja toisaalta tilayhteistyön, yhteishankintojen tai urakoinnin mahdollisuus on osattu hyödyntää, saadaan konekustannukset pidettyä hallinnassa. Lannoitteiden lisääntynyt hintavaihtelu näkyy siten, että lannoitekustannuksissa voi olla suuria eroja tilojen välillä riippuen lannoitteiden hankinta-ajankohdasta.

Parhaimmilla tiloilla tuotanto on ollut myös tehokasta: samoilla tai jopa jonkun verran pienemmillä viljelyn kokonaiskustannuksilla ne ovat yltäneet kuitenkin parempaan hehtaarisatoon ja parempaan taloudelliseen tulokseen kuin heikoimmat tilat (Kuva 3).

rypsi + rapsi nettovinst

Kuva 3. Kevätrypsin ja -rapsin taloudellinen tulos suhteessa satoon vuonna 2015 eri neljänneksissä ja keskimäärin. Sato pylväinä vasemmalla akselilla, nettovoitto/-tappio viivalla oikealla akselilla. Nettovoiton mukaan parhaimmat tilat ovat saaneet noin 700 – 1 700 kiloa paremman hehtaarisadon ja vastaavasti 430-570 euroa hehtaarilta paremman taloudellisen tuloksen kuin heikoimmat tilat. Lähde: ProAgria Lohkotietopankki 2016. Nettovoitto tai -tappio on talouden tunnusluku, jossa satotuotoista ja tuista on vähennetty kaikki kustannukset, niin muuttuvat, työ-, kiinteät kuin pellon kustannukset.

Rypsi ja rapsi ovat taloudellisesti kannattavia viljelykierrossa 

Öljykasvit soveltuvat hyvin suomalaiseen viljelykiertoon. Rypsin ja rapsin jälkeen maassa on käytettävissä typpeä seuraavan kasvin tarpeisiin, minkä vuoksi ne soveltuvat hyvin esim. vehnän esikasviksi. Viljojen taudit eivät tartuta rypsiä ja rapsia, näin ollen ne toimivat puhdistajana viljelykierrossa ja viljojen tautientorjuntatarve pienenee. Rypsillä ja rapsilla on syvälle juurtuva paalujuuri, joka maahan lahotessaan vähentää muokkaustarvetta viljelykierrossa ennen seuraavaa kasvia. Öljykasveja ei tule viljellä samalla lohkolla useammin kuin joka 5. vuosi.

Öljykasvien taloudellinen esikasviarvo viljelykierrossa on merkittävä ja sen taloudellinen merkitys on esitetty alla olevassa taulukossa.

Esikasviarvo

Esimerkkilaskelmassa sadonlisäys on laskettu viljalle, joka seuraa viljelykierrossa öljykasvien jälkeen. Keskihinta viljoille on laskelman mukaan 150 €/tn. MTT:n (nyk. Luke) tutkimusten mukaan tautientorjuntatarve on pienempi, kun öljykasvit ovat mukana viljelykierrossa (Jalli M. et. al. Maataloustieteen päivät 2012). Esimerkkilaskelmassa on huomioitu, että öljykasvien jälkeen selvitään  joko kevytmuokkauksella tai voidaan suorakylvää. Tämän lisäksi öljykasvien hyväksi voidaan laskea pienempi kuivaus- ja varastointikapasiteetin tarve.