Rehukäyttö

Ruista ei viljellä rehutarkoitusta silmälläpitäen. Rehukäyttöön tulee lähinnä leipäviljaksi kelpaamattomia eriä. Ruis voi olla rehuarvoltaan ohran veroista, jos erän hylkäämisperusteena on heikko leivontalaatu.

Rukiissa on maittavuutta ja sulavuutta huonontavia haitallisia aineita (resorsinoli). Samoja aineita on vähäisemmässä määrin ruisvehnässä. Kuumennettaessa resorsinolien haittavaikutukset häviävät. Jos rukiin osuus ruokinnassa on yli 10 %, alenee sian päiväkasvu 8 grammaa. Eri viljalajien käyttörajoitukset sioille. 1.

Naudoilla rukiin määrä väkirehuseoksessa tulee olla alle 20 %. Maittavuusongelmien takia sitä ei tule syöttää korkeatuotoksisille lehmille. Ruis on energia-arvoltaan hieman ohraa parempi, mutta valkuaispitoisuudeltaan ohraa heikompi.  Rukiin hehtolitranpaino on normaalisti noin 70 kg. Ruis on ohutkuorinen, joten hehtolitrapainon aleneminen ei heikennä sen rehuaroa yhtä nopeasti, kuin ohralla ja kauralla. Torajyvät ovat suuri terveysriski, mikäli niitä joutuu eläinten ruokintaan.

Ruis sisältää runsaasti, noin 10 % liukoiseen ravintokuituun laskettavaa ei-tärkkelyspolysakkaridia, pentosaania, joka saattaa alentaa eläinten kasvua, Toisaalta ruis imeltyy eli muuttuu sokeriseksi päinvastoin kuin muut viljat, mikä viittaa siihen, että rukiin hiilihydraatit ovat nopeasti ravinnoksi ja energiaksi käytettävässä muodossa.

Rukiin käyttö sikojen rehuna

Eri viljalajien käyttörajoitukset sikojen ruokinnassa, prosentteina rehusta. Ei rajoitusta: soveltuu ainoaksi viljaksi. Kasvavat ensikot ja karjut: viljan käyttö kuten lihasioille. 

Rukiin rehukäyttö