Syysruista voidaan viljellä viljelyvyöhykkeillä I – III.  Pohjoisimmilla alueilla tulee viljellä vain talvenkestävimpiä suomalaisia populaatiolajikkeita. Pohjoisessa peitatun siemenen lisäksi tehdään syksyllä talvituhosieniruiskutus. Hybridisyysruis, jonka siemen on hankittava joka vuosi uusi, soveltuu lähinnä Etelä- ja Länsi-Suomeen.

Kevätrukiin kasvuaika on myöhäisimpien kevätvehnien luokkaa. Se soveltuu vain eteläisimmille viljelyvyöhykkeille. Tähkälle tulo on nopeaa, mikä huomioitava esim. korrensääderuiskutuksissa.

Pyrittäessä korkeaan satotasoon on kasvualustan oltava hyvässä kunnossa, vaikka muutoin syysruis on vaatimaton kasvi kasvupaikan suhteen. Se menestyy myös luomuviljelyssä. Syysruis viihtyy savi- ja hietamailla, mutta multa- ja turvemaat eivät ole rukiin viljelyyn suositeltavia. Kevätruis ei sovellu poudanaroille alueille. Ruis sietää myös melko hapanta maata, pH voi olla välillä 5,5 - 7,0. Leipäviljan tuotannossa liian
hapan maa ei kuitenkaan ole suositeltavaa.

Ruis sopii mieluiten laajoille peltoaukeille, joilla myös tähkät kuivuvat syksyllä hyvin puintikuntoon. Hybridirukiin viljelyssä on kiinnitettävä huomiota pellon tuuliolosuhteisiin, jotta pölytys onnistuu. Pellon tulisi olla myös viettävä, eikä siellä saa olla painanteita, sillä seisova vesi ja jää voivat tuhota oraan. Pienet peltokuviot metsien keskellä eivät ole hyviä syysruislohkoja, sillä niillä lumi viipyy pitkään.