Mallasohran tuotannon kannattavuus

Mallasohran tuotannon kannattavuuteen vaikuttavat eniten saavutettu sadon määrä, sadosta saatu hinta ja viljelyn kustannukset. Mallasohran taloudellinen tulos on ollut ProAgrian viljelyn kehittämisryhmissä viimeisen viiden vuoden aikana kevätviljoista parhaimpien joukossa, yhdessä kevätvehnän ja öljykasvien kanssa (Kuva 1). Kyseisellä ajanjaksolla mallasohran kannattavuus on ollut runsas 70 euroa hehtaarilta parempi rehuohraan verrattuna kate A tunnusluvulla mitaten (satotuotoista ja tuista on vähenetty pois viljelyn muuttuvat kulut, kuten siemen-, lannoitus- ja kasvinsuojelukulut). 


Mallasohran sato on ollut keskimäärin 4 330 kg/ha vuosien 2012-16 aikana, mikä on noin 500 kg rehuohran satoja suurempi. Mallasohran toteutunut viljelijähinta on samaan aikaan ollut 11 euroa tonnilta parempi rehuohraan verrattuna, ja hehtaarikohtaiset satotuotot vastaavasti siten runsaat 130 euroa hehtaarilta rehuohraa paremmat. 


Mallasohran viljelyn muuttuvat kustannukset ovat samaa tasoa muiden kevätviljojen kanssa (Kuva 2). Muuttuvat kustannukset vastaavat kuitenkin vain noin kolmanneksen viljelyn kaikista kuluista. Tämän takia huomion kiinnittäminen myös muihin kustannuseriin on tärkeää. Kasvinviljelyn tuotantokustannuksista yli puolet muodostuu kiinteistä kuluista eli koneiden, rakennusten ja pellon pääomakuluista sekä yleiskustannuksista. Tämän vuoksi on tärkeä mitoittaa konekanta oikein, arvioida kriittisesti pellosta maksettavaa osto- tai vuokrahintaa, ja hyödyntää tilojen välistä yhteistyötä tai urakointia kone- ja rakennuskustannusten pienentämiseksi. Viljelypinta-alaan nähden liian suuri konekapasiteetti heikentää merkittävästi kannattavuutta, jos koneita ei pystytä käyttämään oman tilan viljelyn lisäksi muuhun käyttöön, esimerkiksi urakointiin.  Konekapasiteetin oikea mitoitus on yksi tärkeimmistä tekijöistä kannattavaan tulokseen pääsemiseksi. 


Viljelyssä onnistuminen vaihtelee paljon tilojen välillä. Parhaimmat tilat saavat suunnitelmallisen viljelyn myötä noin 1 000 kiloa parempia hehtaarisatoja. Myös sadon myyntiajankohta ja siihen liittyen markkinaosaamisen merkitys on kasvanut. Esimerkiksi vuosin 2012-16 kannattavuudeltaan parhaimmat tilat saivat mallasohrasta noin 20 euroa tonnilta enemmän kuin heikoimmat tilat. Omien tuotantokustannusten laskemisen kautta päästään parhaiten kiinni siihen, millaista sadon määrää tai tuottoa hehtaarilta on saatavissa - ja toisaalta tarvitaan - ylläpitämään viljelyn kannattavuus. Viljelyn kustannusten karkea arviointi jo viljelysuunnittelun yhteydessä on tärkeä apukeino viljelyn tarkempaan suunnitteluun ja satotavoitteiden laatimiseen. Erityisen kriittisesti pitää arvioida niitä peltolohkoja, joilla sato jää useina vuosina alle tavoitellun, ja niitä kustannustekijöitä, jotka poikkeavat eniten keskimääräisestä. Keskeistä on lisäksi pyrkiä toimimaan oikeaan aikaan niin, että varmistetaan hyvä sadon määrä ja laatu, ja vähennetään tarpeettomien lisäkustannusten syntyminen. 

Kevätviljojen ja öljykasvien taloudellinen tulos

 
Kuva 1. Mallasohran (punainen pylväs) taloudellinen tulos on ollut viimeisen viiden vuoden aikana kevätviljoista parhaimpien joukossa yhdessä kevätvehnän ja öljykasvien kanssa. Viimeisen kolman vuoden ajalla öljykasvien suhteellinen kannattavuus on kuitenkin parantunut selvästi kevätviljoihin nähden. Aineisto koostuu ProAgrian viljelyn kehittämisryhmien tuloksista noin 800-2 500 hehtaarilta ja 200-300 tilalta vuosittain. Kate A saadaan kun viljelyn satotuotoista ja tuista vähennetään pois muuttuvat kustannukset, kuten kylvösiemen-, lannoitus- ja kasvinsuojelukulut. Lähde: ProAgria Lohkotietopankki 2017.

Muuttuvat kustannukset

 
Kuva 2. Mallasohran viljelyn kustannukset ovat samaa tasoa muiden kevätviljojen kanssa. Aineisto koostuu ProAgrian viljelyn kehittämisryhmien tuloksista noin 800-2 500 hehtaarilta ja 200-300 tilalta vuosittain. Lähde: ProAgria Lohkotietopankki 2017.

Teksti: Sari Peltonen, ProAgria Keskusten liitto 

Teksti ja kuvaajat päivitetty 5.12.2017