Puimurin säätö

Kaksitahoisen mallasohran tähkä on kapea ja livahtaa herkästi puintivälistä kohlimille, ellei puinti ole riittävän tehokasta. Puintiväli tulisi siksi säätää varsin pieneksi, edestä 12-9 mm ja takaa noin puolet tästä. On kuitenkin huomattava, että liian pieni puintiväli voi aiheuttaa kosteana puitaessa tarpeetonta jyvien vioittamista, iso väli taas puintitappioita.

Puintikelan kehänopeuden tulisi olla 26–32 m/s riittävän irtipuintitehon saavuttamiseksi. Koska hellävarainen puinti on mallasohralla ensisijainen tavoite, puinti aloitetaan suuremmalla puintivälillä ja hitaammalla kelan kierrosluvulla. Jos kelatappioita tulee liikaa, kiristetään ensiksi puintiväliä. Jos tämä ei riitä, lisätään kelan kehänopeutta, 5-10 % kerrallaan. Samalla on tarkkailtava, ettei säiliöön ala tulla katkenneita tai kuoriutuneita jyviä.

Puintikelan halkaisijan vaikutus puintikelan kierroslukuun (1/min)

Puintikelan halkaisijan vaikutus kierroslukuun

Seulaston ja tuulen säätö ei yleensä aiheuta suuria ongelmia. Tosin ohran olki silppuuntuu puintikelalla herkästi, jos se on ränsistynyttä ja kuivaa. Olkisilppu kuormittaa seulastoa, joten tuuli kannattaa säätää voimakkaaksi ja suunnata seulaston etuosaan. Tuulta pitää olla sen verran, että akanat lentävät kaaressa peltoon eivätkä jää makaamaan seulaston päällä.

Itävyysvaatimus ensisijainen

Hyvälaatuisen maltaan valmistaminen edellyttää, että vilja itää nopeasti ja tasaisesti. Puintivauriot voivat ilmetä kuolleina jyvinä ja vioittuneina alkioina. Tyypillinen vioittuma on itutupen repeäminen. Kuolleet jyvät eivät idä lainkaan, lisäksi ne saattavat homehtua alkuidätyksessä alentaen näin koko mallaserän laatua. Puintivioitukset saattavat ilmetä idätyksessä rönsyilevinä ituina tai irtoavana kuorena ja ituna, jotka aiheuttavat ongelmia mallastuksessa.

Jyvän alttius puintivaurioille riippuu pääasiassa sen korjuukosteudesta. Jyvä kestää puintikelan varstojen iskuja parhaiten, kun sen kosteus on 18–22 %. Kuivempi jyvä murtuu herkästi, jolloin syntyy näkyviä lohkeamia ja säröjä, jotka voivat alentaa itävyyttä. Kosteampi jyvä saa helpommin sisäisiä vaurioita, joita on vaikea havaita, mutta jotka myös johtavat itämiskyvyn alentumiseen.

Ohra kestää kovan kuorensa ansiosta viljoistamme parhaiten kosteana puintia. Hyvin itävää siementä voi saada vielä yli 30 %:n kosteudessa puidusta ohrasta. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla, että ohran puinti aloitetaan vasta, kun kosteus on laskenut 25 %:iin. Optimialueella 18–22 % kosteudessa jyvän kestävyys on niin hyvä, että puimurin säädöt eivät juuri vaikuta itävyyteen. Mitä kosteampana mallasohra joudutaan puimaan, sen tärkeämpää on, että puinti ei ole liian kovakouraista, toisin sanoen puintiväli ei ole liian pieni eikä puintikelan kehänopeus liian suuri.

Erityisesti kosteana puitaessa onkin tarkkailtava, että puinti on sadon käyttötarkoituksen kannalta optimaalista. Jos vihne katkeaa hyvin eikä tähkiin jää jyviä, kelan kehänopeutta kannattaa alentaa.

Vihneet poikki

Joinakin vuosina vihneet kiusaavat, toisina taas niistä ei ole mitään ongelmaa. Ensimmäisen kuivauserän aikana kannattaa tarkistaa, irtoavatko puinnissa kiinni jääneet vihneet kuivauksen aikana. Jos näin tapahtuu, puintia ei kannata tarpeettomasti koventaa.

Liian suuri vihnemäärä voi aiheuttaa ylimääräisiä seulastotappioita ja vaikeuttaa viljan liikkumista kuljettimissa. Lisäksi vihneisen viljan hehtolitrapaino on alhainen. Kovalla puinnilla eli puintiväliä pienentämällä, kelan kehänopeutta lisäämällä ja hankauslevyjen asennuksella vihneistä yleensä pääsee eroon, mutta vaara erityisesti kosteana puitaessa on, että itävyys samalla alenee. Hankauslevyjä käytettäessä kannattaa seurata kohlintappioita ja tarvittaessa hidastaa ajonopeutta.

Jos vihneet eivät normaalikonsteilla tunnu katkeavan, puinti on aloitettu liian aikaisin. Muutaman päivän odottelu, erityisesti jos jaksolle osuu sadekuuro, voi parantaa vihneiden irtoamista oleellisesti. Vaarana kuitenkin on, että samat sateet hakkaavat viljaa maahan.

Jyväkoon osalta peli on puintiaikaan tultaessa jo lähes pelattu. Kuitenkin pystykasvuston jyvät ovat keskimäärin suurempia kuin lakopaikkojen, joten lakoutuneet erät kannattaa puida erikseen. Valikoiva puinti hidastaa hieman korjuuta, mutta voi nostaa pystykasvustosta puidun sadon arvoa mallaslisän verran. On taloudellisempaa myydä rehuksi vain lakopaikkojen sato kuin koko erä.