Lannoitus ja kalkitus

Kalkitus

Hyvän ja laadukkaan mallasohrasadon tuottaminen edellyttää pellon pH-tason ylläpitämistä hyvällä tasolla. Mallasohra on pH:n suhteen erityisen vaativa kasvi ja maan viljavuusluokan tulisi olla hyvä-korkea. Eloperäisillä mailla maan pH-tavoite on vähintään 6,0, karkeilla kivennäismailla 6,4 ja savimailla 6,7.

Kalkituksella saatu sadonlisä on viljoilla tavallisesti 10–20 %. Kalkituksen aikaansaama satotason nousu johtuu pääasiassa ravinteiden parantuneesta saatavuudesta, kun pH nousee ravinteiden kannalta optimaaliselle tasolle. Sadon määrällisten ominaisuuksien lisäksi kalkitus parantaa sadon laatua sekä vaikuttaa positiivisesti maan rakenteeseen. Kun maan rakenne on kunnossa, pellon vesitalous toimii ja kasvien juuret pääsevät kasvamaan laajasti hyödyntäen maan vesi- ja ravinnevaroja laajemmalta alueelta. Lohkon kalkitustarve kannattaa tarkistaa voimassa olevan viljavuustutkimuksen tulosten perusteella

Lannoitus

Mallasohran lannoituksen suunnittelussa huomioidaan tavoitesatotaso, lohkon ominaisuudet, viljelykierto/esikasvi ja mallasohralajike. Viljavuustutkimuksen ja arvioidun satopotentiaalin mukaan valitaan ravinnesuhteiltaan sopiva NPKS-lannoite.

Mallasohran typpilannoitus on maltillinen. Tyypillinen lannoitusmäärä on 80–90 kg typpeä hehtaaria kohden. Valkuaispitoisuuden tavoite on 10,5 %.

Typpilannoitusta suunniteltaessa tulee huomioida esikasvin mahdollinen vaikutus mallasohran lannoitukseen. Apilattoman heinänurmen jälkeen maasta vapautuu vähemmän typpeä kuin muiden esikasvien jälkeen. Myös suorakylvetyiltä ja kevyesti muokatuilta lohkoilta vapautuu kynnettyjä lohkoja vähemmän typpeä. Pellon multavuuden lisääntyessä voidaan typpilannoitusta hieman pienentää. Samoin viljeltäessä mallasohraa öljykasvien jälkeen, koska tällöin typen mineralisaatio on suurempi kuin viljojen jälkeen. Mallasohraa viljeltäessä kannattaa välttää karjanlannan käyttöä. Myös palkokasvi mallasohran esikasvina voi olla ongelmallinen, koska typen vapautumista on vaikea ennustaa.

Mailla, joiden pH on luokassa hyvä tai parempi, on syytä varmistaa hivenravinteiden riittävyys. Mikäli jokin ravinne rajoittaa mallasohran sadon muodostusta, on vaara, että sadon valkuaispitoisuus nousee, koska sadolla on käytettävissään ylimäärä typpeä.

Kasvukauden aikainen lannoitus

Lannoitteet levitetään pääsääntöisesti kylvön yhteydessä sijoittaen. Mallasohralle kannattaa antaa kasvukaudella typpeä ainoastaan, mikäli typpilannoitus on kylvölannoituksen yhteydessä jäänyt liian matalaksi sato-odotuksiin nähden. Tällöin typpi annetaan viimeistään korrenkasvun alussa, koska myöhemmin annettu typpilannoitus lannoitus nostaa sadon valkuaispitoisuutta.

Kasvukaudella voidaan tarvittaessa tehdä hivenlehtilannoitus, joka optimoi sadon määrän ja valkuaispitoisuuden.