Kasvitautien, rikkakasvien ja laon torjunta

Kasvitautien torjunta

Mallasohran viljelyssä torjutaan taudit tarpeen mukaisesti. Terve kasvusto pystyy hyödyntämään lannoitteet ja tuottaa määrällisesti ja laadullisesti hyvän sadon. Kasvitaudit vaikuttavat sadon määrään ja laatuun mm. pienentämällä jyväkokoa sekä alentamalla itävyyttä ja lajitteluastetta.

Kasvitaudinaiheuttajista mallasohraviljelyn kannalta merkittävimpiä ovat Fusarium-sienet (punahomeet), verkkolaikku, ohran tyvi- ja lehtilaikku sekä rengaslaikku. Terve ja peitattu kylvösiemen pitää siemenlevintäisten ohranviirutaudin ja lentonoen esiintymisen hyvin hallinnassa. Ilmalevintäiset härmä ja ruosteet ovat voimakkaimmin sidoksissa kasvukauden sääoloihin. Ruosteiden esiintyminen on yleistynyt ja torjumattomina ne voivat aiheuttaa merkittäviä sadonalennuksia. Virustaudeista merkittävin on ohran kirvojen levittämä kääpiökasvuviroosi. Kirvojen torjunta voi kannattaa runsaina kirvavuosina.

Viljelykierto ja muokkaus vähentävät kasvijätteessä eläviä kasvitaudinaiheuttajia, kuten punahomeita ja laikkutauteja. Tehokkainta on yksipuolisen viljakierron katkaiseminen öljy- tai palkokasveilla. Kasvijätteen nopeata lahoamista on suositeltavaa edistää. Matala muokkaus heti puinnin jälkeen ja kyntö myöhään syksyllä ovat tähän hyviä keinoja.

Sertifioitu siemen takaa elinvoimaisen, tasaisen ja terveen kasvuston. Tilan oman siemenen kunto (itävyys ja siemenlevintäisten tautien määrä) tulisi tarkastuttaa EVIRAn siementarkastusyksikössä peittaustarpeen määrittämiseksi. Lajittelu vähentää pienten, mahdollisesti punahometartunnan saaneiden siementen määrää ja samalla kylvösiemenen elinvoimaisuus paranee.

Lajikkeiden taudinkestävyys on tehokas keino kasvitautien torjunnassa. Kemiallisen kasvinsuojelun tarvetta suunniteltaessa on lajikkeen taudinkestävyysominaisuuksien tunteminen avainasemassa. Kemiallisen torjunnan tarve vaihtelee vuoden sääolojen, viljelymenetelmien, esikasvin ja lajikkeen taudinarkuuden mukaan. Kasvitautien ennustemallit auttavat ruiskutuspäätöksenteossa. Kasvinsuojeluaine valitaan tarvetta vastaavaksi. MTT:n Kasper- ja yritysten neuvontapalveluista saa ajankohtaista tietoa tautien esiintymisen todennäköisyydestä, torjuntatarpeesta ja mahdollisten tehoainetta kestävien tautikantojen (resistenssi) esiintymisestä. Kasvinsuojeluainetta kestävien kantojen yleistymistä voidaan ehkäistä käyttämällä torjunta-aineita vain todettuun tarpeeseen, hyödyntämällä monipuolisesti vaikutustavoiltaan erilaisia tehoaineita ja noudattamalla käyttöohjeen mukaisia annoksia. Resistenssiriskin vuoksi strobiluriinivalmisteita käytetään vain yhdessä muiden tehoaineiden kanssa.

Suomessa markkinoilla olevat viljojen kasvitautien torjunta-aineet jaetaan vaikutustapansa perusteella viiteen eri ryhmään. DMI-aineet (triatsolit), strobiluriinit, aniliinipyrimidit, morfoliinit ja kloronitriilit.

Taulukko 2. Suomessa käytössä olevat kasvitautien torjunta-aineet ryhmiteltynä tehoaineiden vaikutustapojen mukaan. 

Tehoaineet mallasohra

Laon- ja rikkakasvientorjunta vähentävät kasvitautien esiintymisriskiä. Lisäksi sadon käsittelyllä (oikea-aikainen puinti, nopea ja tehokas kuivatus) on merkittävä Fusarium-sienten lisääntymistä ehkäisevä vaikutus.

Stressitekijät, kuten veden puute, liikamärkyys, ravinnepuutos tai voimakas UV-säteily voivat aiheuttaa kasvustossa taudin oireita muistuttavia fysiologisia oireita. Kaksitahoiset mallasohralajikkeet ja ovat monitahoisia lajikkeita herkempiä fysiologisille vioituksille.

Rikkakasvien torjunta

Rikkakasvien torjunta on osa mallasohran hyvää viljelytekniikkaa. Torjumalla rikkakasvit säästetään ravinteita ja kasvutilaa viljelykasville. Kasvuston korjuu ja sadon jatkokäsittely helpottuvat, kun rikkakasvien asianmukaisesta torjunnasta on huolehdittu.

Rikkakasvien taimettuminen vaihtelee vuosittain. Rikkakasvien torjunnan tulee perustua aina kasvukaudella pellolla tehtyihin havaintoihin sekä aikaisempien vuosien havaintoihin pellon rikkakasvillisuudesta. Rikkakasvien torjuntatarve tulee määrittää näiden havaintojen perusteella. Samalla tulee myös valita oikea torjunta-aine pellon rikkakasvilajiston mukaisesti.

Kemiallisten rikkakasvien torjunta-aineiden käytössä tulee noudattaa valmisteen käyttöohjeita. Torjunta-aineiden käyttöohjeet löytyvät osoitteesta: kasvinsuojeluaineet.tukes.fi/ Käyttömäärän pienentäminen on mahdollista, kun rikkakasvit ovat pieniä, lajisto helposti torjuttavaa, rikkakasvien taimettuminen viljaan nähden myöhäistä, viljelykasvin kasvu rehevää, savimaalaji ja lohkolla ei ole ”vaikeita” rikkakasveja.

Viljelytekniikalla voi olla vaikutusta pellon rikkakasvilajistoon. Suorakylvössä usein siemenlevintäisten heinien määrä lisääntyy. Juolavehnä pidetään usein kurissa glyfosaattiruiskutuksin. Kevennetyn muokkauksen menetelmissä talvehtivat rikkakasvit, kuten saunakukat ja voikukat voivat yleistyä. Hukkakauran kemiallinen torjunta ohrakasvustosta on mahdollista.

Laon torjunta

Ohrat voivat reagoida voimakkaasti kasvunsääteisiin. Mallasohralajikkeet ovat yleensä vahvakortisia, mutta rehevän kasvuston korren säätely on tarpeen sadon laadun varmentamiseksi. Kasvukauden runsas pilvisyys ja kosteus lisäävät lakoalttiutta.

Ohran kasvunsäätöön ei saa käyttää klormekvattikloridia. Sallittuja kasvunsääteitä (Cerone, Terpal, Moddus M) voidaan käyttää kasvuston lippulehtiasteelle saakka, jolloin torjunnan tarve tiedetään jo paremmin. 

Aiheeseen liittyviä linkkejä 

Viljalajikkeiden herkkyys tautitartunnoille virallisissa lajikekokeissa 2004-2011 (MTT:n Kasvu-julkaisu 16, pdf)

Punahomeiden torjunta (2013)

Hometoksiinien hallinta